Huli ja Oikku

Menoa riittää

2007-07-24T10:21:00+03:00

Viime viikolla käytiin Hulin kanssa agi treeneissä. Vauhtia haetaan meidän menoon. Nyt oli kontaktit nopeat, kun edellisellä viikolla jäi A:an päälle ihailemaan maisemia. Kepit haki hyvin mutta niissäkin on vielä parantamista. Tällä viikolla torstaina ei sitten päästäkkään treeneihin kun meikäläisen työ on harrastuksen tiellä :) Mut lauantaina mennään sitten pikkuisen reenailemaan. Toissa iltana otettiin ruutua ja palkkaaaminen onnistuu nyt lelulla. Pitää taas kysyä viisaammilta miten tästä eteenpäin. Tunnari treeniä otetaan illalla.

Oikun kanssa oltiin (oli myös Huli mukana) perjantaina sellaisessa nuorten rock tapahtumassa. Musiikkiin ei kiinnittänyt mitään huomiota, lapset sai käydä silittelemässä ja tosi hyvin pystyi keskittymään leikkimiseen vaikka ympärillä oli hulinaa. Häntä oli pystyssä koko ajan. Unikin maistui hälinän ja ihmisten seassa. Hyvältä näyttää, että pystyy nukkumaan oli paikka mikä tahansa ja tapahtui ympärillä mitä tahansa. Oikun kans myös otettiin ruutua, eli leikittiin ruudussa kun sinne saapui. Tänään olisi tarkoitus herätellä nenä maa työskentelyyn enemmän. Hyvin käyttää nenää mutta yritetään tehdä vielä tiiviimpää.

Viikonloppuna käydään Hulin kanssa juoksemassa pari starttia ja Oikku lähtee mukaan. Sitten on tiedossa meidän kesäloma reissu joka suuntautuu kiertotien kautta Anskun ja Markon tykö. Sieltä kun tullaan on sitten vuorossa Joensuun kaksi päiväiset näyttelyt. Eli tiedossa on aika kiireinen kesäloma... Ei kerkiä hyvin laakereilla maata.

Lampaita

2007-07-19T14:33:00+03:00

Maanantaina käytiin Oikun kanssa lampaiden seassa vähän opettelemassa meininkiä. Reipas poika, ei voi muuta sanoa. Opettajakin kehui Oikkua miten reippaasti menee laitumella vaikka ympärillä on paljon lampaita sekä omat koirat paimennus tehtävässä. Ja ikää on vain 9 viikkoa. Häntä ylhäällä ja heiluen mentiin eteenpäin. Viime viikolla tutustuttiin putkeen ja puomiin. Noutoa on leikin kautta haettu nyt enemmän ja kontaktin ottoa vahvistettu. Kaikki näyttää nyt hyvältä mutta mitä se on sitten myöhemmin...

Hulin kanssa on reenattu noutoa. Nyt istuu edessä ja ottaa jopa kapulan suuhun annettaessa. Jopa yksi ilta kanniskeli metallinoutoa, nähtävästi kävi älyn päälle kun Oikun kanssa sillä leikin. Huli kun ei yleensä ota mitään epäilyttävää suuhun saati sitten kanniskele. Hulille on tullut aivan erilainen kytö kaikkeen tekemiseen. Nyt se tekee vielä suuremmalla innolla mitä aikaisemmin.

Mut meidän kuulumisia taas myöhemmin lisää.

Näin se alkaa...

2007-07-15T16:57:00+03:00

No niin, kokeillaan tätä hommaa. En oo mitenkään hyvä näissä jutuissa. Tarkoituksena on tänne kirjoitella meidän kuulumisia ja tekemisiä.Katotaan nyt miten onnistutaan tässä asiassa.

Kerrotaan nyt vähän meidän taustoja. "Perheeseen" kuulu lisäkseni avomies Jarkko, jota enemmän kiinostavat moottorivehkeet tai mistä vain lähtee ääni ja sitten nelijalkaiset schape pojat Huli ja Oikku. Myö asutaan täällä korvessa, susirajalla, niinkuin eräillä on sanoa =). Joensuuhun meiltä on matkaa n. 40 km eli aika lähellä ollaan kaupunkia =).

Koirista en sen enempää esittelyä tee, koska veikkaan että kaikki tietävät meidät. Pienet ovat piirit. Kirjoittelen tänne meidän touhuista ja mitä ollaan "opittu". Männeellä viikolla Hulin kanssa treenattiin tunnaria, tavoitteena on et Tanskaa varten se olisi kunnossa. Hyvin jätkä löytää oman kapula, ainut vaan et niitä on vain kaksi :) Mut hiljaa hyvä tulee... Oikun kanssa ollaan vaan leikitty, opeteltu käyttäytymisen perusjuttuja ja juostu mahdollisimman monessa paikassa ja käyty kuuntelemassa eri ääniä. Pentutestin mukaan ei ole ääniherkkä ja se pitää kyllä Oikun kohdalla paikkansa. Kaikkein paras oli toissa päivänä, kun isännällä oli motskari käynnissä niin jätkä meni ihan pokkana pyörän alle makaamaan eikä meinannut sitten millään lähteä sieltä pois. Et silleen meillä.

Mut mie taas kirjoittelen tänne lisää kun meillä jotain tapahtuu. Valokuvia yritän myös jonnekkin tänne sivuille survoa kuhan tiiän miten se tapahtuu...:) Tää kaikki on uutta!